HAMMERFALL: Chapter V: Unbent, Unbowed, Unbroken

Ruotsin pojat ovat taitavasti hämmentäneet heavyn perinteitä jo edellisillä levyillä jäämättä silti kiinni kopiointi- tai muistakaan syytöksistä. Hammerfallin etenemistä on toki helpottanut se, että bändi ei ole pelkästään tyytynyt matkimaan muita, vaan kyennyt kaikesta huolimatta varsin omaleimaiseen työhön. Tämä levy on jälleen oiva osoitus siitä, miten yhtye eri kappaleillaan tuo mieleen eräitä takavuosien metalliyhtyeitä. Milloin soi Accept, milloin Manowar tai Saxon. Mutta päällimmäisenä jälleen pauhaa Hammerfallin omaperäisyys.

Svedujen tuorein voimannäyte ei ehkä ole yhtä uljaana ja väkevänä laukkaavaa metallia kuin jotkut edeltävät levyt. Osaltaan hienoinen tempojen lasku vaikuttaa asiaan, eikä se ole ollenkaan pahasta. Hammerfall on edelleen napakka, ja aiempaa paremmin erottuvat melodiat yhdessä tanakan rytmiryhmän työskentelyn kanssa ovat väkivahva yhdistelmä. Ei bändi melodioillaan aivan ainutlaatuisia kokeiluita tee, mutta silti se tuntuu puristaneen itsestään pikkuisen enemmän.

Kaikesta suitsutuksesta huolimatta Hammerfall ei ole saanut aikaiseksi sitä suurta läpimurtoaan, mutta uuden levyn myötä bändillä on siihen hyvät eväät. Sen verran taitavasti yhtye on madot uusien biisiensä koukkuihin pujottanut.