Arvio: Jos artistilla ei ole taiteellisia ambitioita, onko hän artisti lainkaan? Hammerfallin uutuus saa pohtimaan syvällisiä

Onko levyttävä artisti ilman minkäänlaisia taiteellisia ambitioita artisti lainkaan, vaiko ainoastaan parin vuoden välein kiertueille pääsemisen mahdollistavan käyntikorttinsa uusiva viihdetyöläinen?
Göteborgin heavy metal -toteemi palaa liukuhihnan ääreen jo kolmannellatoista studioalbumillaan. Avenge The Fallenin biisejä on tehty paljolti rundibussissa Helloweenin kanssa kiertäessä. Bändi vakuuttaa inspiroituneisuuttaan, työmoraaliaan ja relevanttiuttaan, mutta koska Hammerfallilla on arsenaalissaan vain ne samat vanhat biisintekokaavat ja sanoituksellinen tosimetallikliseisiin rajoittuva putkinäkö, albumi kuulostaa samalta kuin ne muutkin Hammerfall-pitkäsoitot (paitsi vuoden 2011 kokeileva Infected-mahalasku) sillä erotuksella, että tekijöiden ikä kuuluu kappaleiden hidastuvissa tempoissa ja lisääntyvissä tiskiveden makuisissa puoliballadeissa levy levyltä enemmän.
Avenge The Fallen ei ole huono albumi ja faneille se on juuri mitä tilattiinkin, mutta kun alkujaankin hölmöstä, joskin mukavan energisestä ja viihdyttävän uhmakkaasta tosimetallisesta kliseekeitoksesta on vuosien varrella vesittyneet energia ja uho, Hammerfallilla ei ole tarjota minulle enää mitään.