Levyarvio: Hammerfall ajaa voimametallin keskitiellä – Dominion kaipaa riskinottoa

Hammerfall
Dominion
Napalm

Hammerfallilla alkaa olla uraa takana jo sen verran, että aikajanalle mahtuu monenlaisia levyjä. Bändi on kyennyt pitämään perustasonsa, mutta aina se ei ole riittänyt. Dominionilla Hammerfall pyrkii pysyttelemään visusti keskitiellä.

Julkaistessaan debyyttilevynsä Glory To The Brave (1997) Hammerfall oli raikas piristysruiske voimametallille. Sittemmin tyylisuunta on kasvanut ja vaatimustaso muuttunut. Hammerfallkin syyllistyy hieman varman päälle pelaamiseen. Totta kai bändi kuulostaa hyvältä, siitä ei ole kysymys. Hammerfall vain kuulostaa liian varmalta, ja kun sävellykset ovat joltisenkin yllätyksettömiä, lopputulos ei voi aiheuttaa kovinkaan suuria mielenliikahduksia. Hammerfallin perusta on kuitenkin sellainen, että Dominion ei ole kaikesta huolimatta täydellinen pettymys. Ruotsalaisissa taistelulauluissa on riittävästi särmää, ja vaikka riffitehtailu ei ole kovinkaan suureellista ilotulitusta, bändi löytää hetkensä, joissa tosin on valitettavan usein jo liikaakin muualta tuttuja piirteitä.

Dominion on eräänlainen Hammerfall-peruslevy, joka kuitenkin jättää toivomisen varaa. Hammerfall kärsii rohkeuden puutteesta, kun taas pieni – tai miksei vähän suurempikin – riski voisi kantaa paremmin hedelmää.