HammerFall vai HammerFail? Temppeliritarien miekoista on katkottu terät

HammerFall
Built To Last
Napalm

Vuonna 1997 perinteinen hevimetalli oli alamaissa. Genren ikoneista Judas Priest oli juuri julkaissut hirveän Jugulatorinsa ja Iron Maiden eli Blaze-aikaa. Maailmalla nuoriso hyppi nu metalin tahtiin ja Suomessa parhaiten myi Stratovarius. Sitten breikkasi göteborgilainen HammerFall ja puhalsi Glory To The Braven taisteluhymneillä vanhaan heviin uuden hengen, ja aiheutti lukuisia syystäkin undergroundiin unohtuneiden heavy-yhtyeiden comebackeja.

19 vuotta myöhemmin HammerFall on itse tekohengityksen tarpeessa.

Alusta asti samaan Manowaria Helloweenin tempossa -kaavaan luottanut ruotsalaisyhtye yritti uusiutua Infectedillä (2011), epäonnistui ja palasi ruotuunsa (r)Evolutionilla (2014). Built To Last jatkaa yhtyeen menestyksen pohjanneella polulla, mutta voimauttavien sotahymnien sijasta levyllä on nyt enimmäkseen tympeitä ja haukotuttavia läpilaskuja. Kun levyn slovarikin on kuin hevisoundeihin naamioitu dansband-iskelmä, ikä leikkaa solistin ylä-äänialaa ja viittäkymppiä käyvät miehet laulavat yhä pyhistä valoista, prinsessoista ja lohikäärmeistä, touhun uskottavuudessa on pahoja ongelmia. Ajan hammas on syönyt temppeliritarien miekoista terät.