Page Hamiltonin vaikutus kitarariffimusiikkiin on valtava. Hänen kappaleensa kuten esimerkiksi Sinatra, Milquetoast ja tietenkin Unsung ovat opinkappaleita ja koetinkiviä, joita tuntematta ei kukaan angstista rankkaa rokkia tekevä biisinikkari voi olettaa tulevansa otetuksi tänä päivänä vakavasti. Mainituista raidoista tuorein on levytetty vuonna 1994.
Monochrome on Helmetin kuudes studioalbumi, ja se sisältää aika lailla samanlaista drop-d-depressiota kuin aiemmatkin samat ketjun lenkit. Paremmasta päästä löytyy varsin potra ja pirteä Brand New, skaalan toisesta äärilaidasta omia huippuhetkiä lainaileva Gone. Ainoa selkeä muutos soi Pagen lauluäänessä, joka alkaa olla yhtä räjähtänyt kuin Maija Vilkkumaalla.
Vaikka Helmet aikoinaan niittikin väkeä esimerkiksi Provinssirockissa kuin kypsää viljaa, ei näillä näytöillä kannata toivoa kovin korkeita pisteitä saavansa. Intoa ja aggressiota, eli bändin aiempia tavaramerkkejä, on kiekolta vaikea löytää.
