HELMET: Unsung: The Best Of Helmet 1991-1997

Newyorkilaisen Helmetin kohdalla kummastellaan Page Hamiltonin, John Stanierin ja Henry Bogdenin musiikillista sivistystä. Seuraavaksi ihmetellään yhtyeen arkista ulkoasua, joka osaltaan joudutti sen kaupallista kuoppaamista. Päivitellään kenties aiheestakin, sillä jäljittelemätön Helmet tuotti aikanaan tavattoman raskasliikkeistä, lihaksikasta ja häiriintyneen harmonian tahraamaa monotonista musiikkia, jonka ruosteen kirjailema pinta kätkee paljon Big Blackia ja Sonic Youthia laajemman kasvualustan. Helmetin atonaalista särmikkyyttä tavoittelevat nykyään tuhannet bändit, jotka tekevät kaikkensa näyttääkseen siltä, miltä heidän idolinsa kuulostivat – rankalta.

Unsung sulkee militantin yhtyeen lyhyen oppimäärän yksiin kansiin säilyttäen painopisteen lp-diskografiassa ja soundtrack-sijoituksissa. Kokoelman kattavuus jättää parantamisen varaa ja kysyy hienosäätöä, mutta sen painokkuus tekee Helmetille oikeutta: huumaava intensiteetti, äärimmäinen supistaminen, paineenhallinta ja Hamiltonin pistävät lyriikat iskevät vasten kasvoja ja saavat mieleen liikettä. Helmet on yhä korvaamaton kombo, jonka älykkyys ja määrätietoisuus paistavat tempovaihdoksissa, rytmeissä ja grooveissa mutta yleisemmällä tasolla valintojen tietoisuudessa ja itsevarmuudessa, kuivassa, taloudellisessa täsmällisyydessä.