Heroin And Your Veinsin toisen levyn kappaleet ovat musiikillisia vastineita kannen rakeisille ja haaleille mustavalkovalokuville. Oikeastaan niissä ei vaikuta tapahtuvan mitään. Silti niitä tekee mieli tarkastella lähemmin yhä uudestaan. Hämäryydestä ja flegmaattisuudesta täytyy kuitenkin saada vakavanlaista fetissinomaista viehtymystä, jotta sisältö aukeaisi kaikkeudessaan.
Nausean instrumentaaliset teemat muodostavat selkeästi kokonaisuuden. Tunnelma virittäytyy jo alussa hyvin juhlaviin ja tunnistettaviin kulisseihin, mutta itsenäisinä sävellyksinä teemat jäävät aihiomaisina polkemaan paikoilleen. Onnistuneimmillaan hämärämiehen hommat kiehtovat samalla tavalla kuin vaikkapa Tindersticksin tekemät soundtrackit. Valtaosaa kappaleista leimaa kytevä jatsibasso ja tokkurassa hortoileva surf-kitara, joka välillä väistyy samettiverhojen takana soivien Hammond-urkujen tieltä.
Melodramaattista kaarta levylle tuovat lähinnä teemojen väliset kontrastit: toisissa on beatia, toisissa ei. Kokonaisuutena Nausea ilmentää tekijänsä (tai taideteokseen ladattua) mentaalista ahdinkoa ja turtuneisuutta hyvin, mutta jonkinlaista oheiskontekstia teos silti ulvoo tuekseen.