Italialainen His Electro Blue Voice uskoo kirskuvien sähkökitaroiden tenhoon. Tämä asia tulee selväksi yhtyeen Sub Pop -debyytin virkistävän atonaalisella avausraidalla. Kitarat jatkavat sirittämistään ja vahvistimet räkimistään intron jälkeenkin, vaikka touhu muuten tuntuu normalisoituvan 1980-lukulaisilla jälkipunksäädöillä jynkytetyksi jälkistoogesiksi jo ottelun toisessa erässä.
Onneksi mukavan kornin nimen albumilleen lätkäissyt orkesteri ei tyhjene yhdellä eikä kahdella historiallisella referenssillä. Ruthless Sperm ei tunnu yhden vaihtoehtohistoriallisen kehitysvaiheen uudelleen kelailulta vaan pikemminkin kovalla energiatasolla ja vankalla vakaumuksella toteutetulta ekskursiolta halki monien punkin jälkeisten melurockkoulukuntien tilusten. Yhdessäkään moodissa tai kappaletyypissä ei ryvetä niin kauan, että ehtisi kirota: ”Voi ei, Joy Division!” tai ”Apua, The Fall!”
Vaikka trion sopivan v-mäinen ja tyylikkäästi syntikkapulputuksilla varioitu kitarasahaus tekee hyvää korvissa, koittaa albumin nautinnollisin hetki, kun räime loppuu. Uneliaana leijaileva päätösraita Red Earth on primitiivisyydessään ja naivismissaan vangitseva ja myös yllättäen meluisia edeltäjiään uhkaavampi. Olisiko toinen vastaava keidas tehnyt pätevän levyn dramaturgiasta vielä tehokkaampaa?