Impaled Nazarene kunnioittaa yhdeksännellä täyspitkällään Suomen veristä historiaa. Tämän yhtyeen kohdalla sitä tosin tapahtuu vähän väliä. En usko sotaveteraanien halukkuuteen analysoida Pro Patria Finlandian eroja ja yhtäläisyyksiä Suomi Finland Perkeleeseen, mutta omiin korviini vaikuttaisi kuin Impaled Nazarene olisi tehnyt pirteimmän levynsä pitkiin aikoihin.
Viha ja vitutus alkoivat jokin aika sitten kääntyä jo vaivaannuttaviksi, kun soundit paranivat ja biisit huononivat. Jostakin kumman syystä edustamalleen tyylille huonosti sopiva siloiteltu tuotanto kiehtoo Impaled Nazarenea edelleen, mutta riffivalikoimaan on vihdoin saatu samaa riepottelevaa groovea kuin kymmenen vuotta sitten Latex Cult -levyllä. Pro Patria Finlandia kumartaakin edeltäjiään rehellisemmin esikuviensa suuntaan, jotka löytyvät pitkälti vanhojen hc- ja thrash-nimikkeiden joukosta.
Levyn kappaleissa on yllättävän paljon myös kuunneltavaa huolimatta siitä, että kaasua ei pahemmin höllätä edes mutkissa. Pari hutia joukkoon tietysti mahtuu, mutta ei näin järeillä aseilla tarvitse aina ihan osuakaan. Tuhoa tulee joka tapauksessa.