IMPALED NAZARENE: Absence Of War Does Not Mean Peace

Absence Of War on Impaledin ammattimaisin julkaisu. Jykevästi tuotetun levyn lauluihin on upotettu ilkiöryhmälle aivan uudenlaista melodisuutta, suvantokohtia ja soittotaidon näytteitä. Kyse ei taatusti ole kesyyntymisestä, mutta harkitusta linjavedosta kuitenkin.
Nopeampien kiitureiden ehostus on vain kosmeettista, mutta monessa muussa kohtaa Impaledin tuttu rautakankimeininki, suora ja painava paahto, taipuu kohti rikkaampaa soundimaailmaa. Mahdollisuudet levymyynnin kasvattamiseen entisestään ovat hyvät, mutta kun vertaa Absence Of Waria Impaledin alkupään tuotantoon, vaisumpi yleisfiilis on ilmeinen epäkohta.
Muutoksista huolimatta Impaled on edelleen itsepäinen kuin pässi laitumella. Sen metalli on jyrkkää ja helposti tunnistettavaa ja jokainen kaupasta levy kainalossa kotiinpäin kiiruhtava fani taatusti tietää, millaisen kiekon on juuri hankkinut. Luttisen rääky on hyvässä kuosissa, mikäs sen muuttaisi.
Itsepäisyydestä kertoo sekin, ettei bändi ole luopunut alkuperäisestä tyylikkäästä logostaan, vaikka kymmenet hiljalleen kasvaneet bändit ympärillä niin tekevät. Goat – ja Angel Rectum -sagatkin jatkuvat edelleen. Lisäksi enkelibiisi on jo kolmannen kerran peräkkäin albumin neljäs raita. Perinne?
Yleisesti hyväksyttyä bändiä Impaled Nazarenesta ei tule koskaan, siitä pitävät sanoitukset ja porukan olemus huolen. Silti on aika paksua mennä syyttelemään näitä herroja valtakunnan verkossa natseiksi ja saatananpalvojiksi, vaikka rääväsuita ovatkin. Vai kuinka tosissanne otatte esimerkiksi Luttisen kommentin "I have been wanking since the age of four/Way before I discovered the angel rectums"?