IMPALED NAZARENE: Nihil

Impaled Nazarenen levyissä on olennaista, että ne joko iskevät ensikuuntelusta lähtien suoraan naamariin tai sitten lopullinen niitti jää kokonaan tulematta. Nihilin vuoro on olla tässä suhteessa epäonninen, sillä se ei rökitä kuulijaa samanlaisella niskaotteella kuin Ugra-Karma tai Rapture. Taso ei pääse silti hirveästi heittelemään, koska Impaled Nazarene osaa asiansa. Sen nöyristelemätön vittuilulinja pitää kutinsa.
Häijyä melodisuutta on jälleen hiipinyt Impaledin biiseihin. Kuin huomaamatta, tietenkin, sillä eihän laavaryöppyä kannata turhaan mansikoilla koristella, mutta Cogito Ergo Sum, Assault The Weak ja Nihil kantavat mukanaan pientä loiventavaa melodiaa. Liekö Alexi Laihon vaikutusta? Muutamassa biisissä temmotaan myös entistä rockimpia otteita.
Impaled Nazarene on aina taitanut mustan huumorin. Tämänkertaisista parhaiten raapaisee nimibiisin "itsemurha ei ole ratkaisu, mutta se on erinomainen vaihtoehto". Kyllä Nihilillä helposti viinoissa pysyy seuraavaan levyyn saakka.