Kansanperinteeseen tavalla tai toisella nojaava metallimusiikki on kärsinyt jo pitkään pahasta alennustilasta, mutta tietyt yhtyeet osaavat (ja uskaltavat) edelleen tehdä asiat omalla tavallaan. Joensuussa perustettu Insomnium on ensimmäisestä levystään lähtien maalaillut raskassoutuisilla kappaleillaan kuvaa suomalaisesta melankoliasta, eikä ole sortunut sen puoleen kevytmielisyyteen kuin dramaattisiin ylilyönteihinkään. Levy numero kolme näyttää tuon kuvan valmiina.
Virta on vienyt Insomniumin musiikkia lähemmäs Ruotsia, joskin tutut elementit ovat edelleen tallella ja tasapainossa keskenään. Above The Weeping World seikkailee kokonaisuutena jossain Dark Tranquillityn, Opethin, Sentencedin ja Amorphiksen epämääräisesti rajaamalla alueella, ja tunnelmansa puolesta siinä on ilahduttavan paljon viitteitä edeltäneiden sukupolvien merkkiteoksiin, oli kyseessä sitten Tales From The Thousand Lakes tai 50-luvun iskelmä. Levyn kappaleet on rakennettu taiten, aina sydäntä kylmäävästä introsta jykevään, 10-minuuttiseen päätösraitaan, ja akustisten elementtien sovitus bändisoundin sekaan on tehty osoittaen erinomaista tyylitajua ja malttia. Kaiken lisäksi levy avautuu salakavalasti: ensivaikutelmassa poimimani heikot kohdat ovat tätä kirjoitettaessa unohtuneet, kadonneet tai menettäneet merkityksensä.
