Jos tämän hetken Suomi ahdistaa, Insomnium tarjoaa eskapismia. Sen kohteena on 1600-luvun lopun Suomi, joka oli täynnä kylmyyttä, uskonsotia, nälänhätää, kuolemaa ja noitavainoja. Ei siis mitään kurjuutta kummempaa?
Insomnium on muuttunut iän myötä yhä itsevarmemmaksi yhtyeeksi. Se ei kuulosta enää lainkaan ruotsalaiselta, kuten uransa alkupuolella, ja myös teemat ovat levy levyltä ihka aidompaa Insomniumia. Anno 1696 on tässä mielessä jälleen eräänlainen Insomnium-huipentuma, jolla sekä musiikista että konseptista löytyy runsain mitoin syvyyttä.
Levyn karua fiktiota vielä kurjempaan historiaan sekoittavia lyriikoita jaksaa jo itsessään tutkia pitkään, varsinkin laulaja-basisti Niilo Seväsen kirjoittaman samannimisen novellin rinnalla. Kokonaisuus on Insomniumin kunnianhimoisin, ja se olisi voinut hyvinkin helposti kapsahtaa historialliseen katajaan, mutta näin ei pääse käymään.
Rujonkauniin silauksen teemalle antavat tietenkin sävellykset, jotka soivat todella suomalaisilla kuulailla melodioilla ja tällä kertaa jopa black metaliin yltävällä mustuudella. Jos Insomnium väittää uuden levynsä olevan olevan heidän monipuolisin, kaihoisa akustisuus ja viimeistään Johanna Kurkelan vieraileva laulu tekevät tästä täyttä totta.
