Neljä vuotta sitten Jerry Lee Lewis iski kultasuoneen kutsumalla studioon joukon maailman nimekkäimpiä tähtiä Neil Youngista Bruce Springsteeniin ja Jimmy Pagesta Mick Jaggeriin. Last Man Standingistä tuli rockveteraanin kaikkien aikojen menestynein albumi.
Sopivasti Jerry Leen 75-vuotisjuhliin ilmestynyt Mean Old Man toistaa hyväksi havaittua kaavaa: staroja riittää ja biisit ovat pääosin umpituttuja. Parhaimmillaan homma toimii mainiosti. Aivan erityisesti silloin, kun tähtimuusikot pistävät parastaan – esimerkkeinä vaikkapa James Burtonin ja Eric Claptonin vauhdittama You Can Have Her tai Ronnie Woodin tyylitajuisen kitaroinnin tukema nimikappale.
Laulajien suhteen lopputulos vaihtelee hyvästä välttävään: duettolevytysten mestarin Willie Nelsonin huomassa Whiskey River svengaa verrattomalla tavalla, mutta John Fogertyn keralla vetäisty Bad Moon Rising on suorastaan karmea, enkä oikein tiedä, mitä funktiota Mick Jaggerin taustalaulu palvelee sinänsä rennossa tulkinnassa Rolling Stonesin parhaasta countrybiisistä Dead Flowers.
