JIMI HENDRIX: Valleys Of Neptune

Arvio julkaistu Soundissa 3/2010.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.

Uusi levy Jimi Hendrixiltä – aika hyvin mieheltä, jonka kuolemasta tulee syyskuussa kuluneeksi 40 vuotta. Ei Valleys Of Neptune ole kuitenkaan mikään uusi, kauan kadoksissa ollut Jimi Hendrix -albumi, vaikka levy-yhtiö sellaista haluaa viestittääkin.

Arvio

JIMI HENDRIX
Valleys Of Neptune
Experience Hendrix

Uusi levy Jimi Hendrixiltä – aika hyvin mieheltä, jonka kuolemasta tulee syyskuussa kuluneeksi 40 vuotta. Ei Valleys Of Neptune ole kuitenkaan mikään uusi, kauan kadoksissa ollut Jimi Hendrix -albumi, vaikka levy-yhtiö sellaista haluaa viestittääkin. Levyn biisilistalla vilisee sellaisia tuttuja nimiä kuin Stone Free, Red House ja Hear My Train A Comin´ – biisejä, joista Hendrix on levyttänyt versionsa aiemminkin tai joita hän on esittänyt livenä eri kokoonpanoilla ja erilaisina tulkintoina. Kyse on enemmän julkaisemattomista äänityksistä kuin tasapainoisesta albumikokonaisuudesta.

Ennen kaikki oli hyvin, kuulee usein sanottavan. Väite ei pidä paikkaansa ainakaan Jimi Hendrixistä puhuttaessa, sillä kitaristin ruumis oli tuskin kylmennyt, kun hänen musiikillista perintöään alettiin ryöstöviljellä puolivillaisilla tai sitäkin kehnommilla julkaisuilla. Nykyään perikunta vaalii hyvin nuorena kuolleen ihmepoikansa musiikillista perintöä, eikä tämäkään ole levy mikään pohjanoteeraus. Se ei ole ihme, sillä 27-vuotiaana kuollut Hendrix eli planeetalta poistuessaan parasta luomisvaihettaan.

Vaikka tällä kerralla ei live-esityksiä kuulla, jotkut biisit ovat kuitenkin yhdistettävissä niiden harjoituksiin. Sunshine Of Your Lovessa ei ole laulua, mutta pitkän esityksen lopussa kuullaan myös kitarariffittelyä Creaminkin esittämästä biisistä Outside Woman Blues. Kyseessä ei ole mikään maailmoja syleilevä esitys, mutta hyvä joskin hätäinen tribuutti toiselle saman ajan bluespohjaiselle voimakolmikolle.

Jimi Hendrix Experience eli äänitysten tekovaiheessa (enimmäkseen alkuvuonna 1969) murroskautta, jossa basisti Billy Cox oli korvaamassa Noel Reddingin. Cox päätyi sitten Band Of Gypsys -kokoonpanoon eikä siirtymäkauden tunnelmissa synnytetty jatkoa Electric Ladyland -mestariteokselle. Lähimmäksi “uutta” levyä päästään levyn harvinaisuutena pidettävällä nimiraidalla, ja yleensäkin niillä biiseillä, jotka eivät ole puhkisoitettuja. Firen uusi versio ei eroa sanottavasti vanhasta, Red Housen hidas, verkkainen blues taas vie mukaansa.

  Jos tästä levystä odottaa uutta Jimi Hendrix -klassikkoa, saattaa pudota Neptunuksen laaksoista maan pinnalle, mutta jos jalat ovat valmiiksi maassa, levystä voi nauttia. Hendrix on kuitenkin yksi innovatiivisimmisista muusikoista kautta aikojen ja saisi vaikka Säkkijärven polkasta irti jotain uutta ja ihmeellistä. Sellaisen soittajan musikkia on ilo kuunnella.

Lisää luettavaa