JOHN PAUL JONES: The Thunderthief

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Vasta kaksi vuotta sitten soololevyjen makuun päässyt John Paul Jones on erikoinen mies.

Arvio

JOHN PAUL JONES
The Thunderthief
Discipline Global Mobile

Vasta kaksi vuotta sitten soololevyjen makuun päässyt John Paul Jones on erikoinen mies. Reippaan vuosikymmenen Zeppelin Airlinesilla lennellyt basisti/kosketinsoittaja ei tyytynyt lepäilemään laakereillaan ilmalaivan laskeuduttua, mutta sen sijaan, että olisimme kuulleet mitä apupilotilla olisi sanottavaa, saimmekin vain todeta kuinka lennetään muilla lentoyhtiöillä. Liki kaksi vuosikymmentä muiden levyjä tuottaneena ja vain kourallisella levyjä esiintyneenä Jones aiheuttikin melkoisen haloon vuonna 1999 julkaistessaan ensimmäisen virallisen soololevynsä Zooman, jolle seuraa nyt jatkoa.
The Thunderthief jatkaa siitä mihin Zooma jäi. Näppäränä multi-instrumentalistina tunnettu Jones luottaa edelleen 4-,6-,10- ja 12-kielisien bassojensa säröiseen syljentään – sylkeen, jossa haisevat demonisen myrkylliset riffit, joita toistetaan niin pitkään, että asia tulee selväksi. Pitkälti rumpali Terl Bryantin kanssa kaksin studiossa väännetty The Thunderthief esittelee kuitenkin JPJ:n taidot kitarankin varressa eikä tuloksissa ole valittamisen varaa. Entiseltä bändikamultaan paikka paikoin kuulostava Jones ei ole turhia säröjä lähtenyt kitaransoitostaan hiomaan mutta esim. Irlantiin päin kallellaan olevan Hoediddlen lähes kolmeminuuttinen kitaraintro puhukoon puolestaan. Kaikki kaunis ei ole täydellistä.
Täydellistä ei ole myöskään Jonesin laulu, jota kuullaan neljällä biisillä. Sangen brittiläinen (kuvitelkaa sekoitus Richard Sinclairia ja Kerry Minnearia), hento tapa käyttää ääntä voi olla ajoittain raskastakin kuunneltavaa ja sopii kyllä meditatiivisen herkkiin balladeihin kuten Ice Fishing At Night mutta kun 56-vuotiaan rocklegendan kuulee puskevan punkparodiaa (?) kappaleessa Angry Angry ei kuulijaltakaan voi odottaa kuin joko äärimmäistä vihaisuutta tai tahatonta huvittuneisuutta.
Kokonaisuutena The Thunderthief on kuitenkin hieno jatko edeltäjälleen. Lisävärinsä palettiin tuovat kiertuebändistä lainattu Nick Beggs, joka väläyttelee kahdella biisillä taitojaan Chapman Stickin varressa. Omaa musiikillista skitsofreniaansa soolollisen verran purkava kitaristi Robert Fripp on luku sinällään kulmikkaine soololinjoineen ja jopa pörröhevari Adam Bombista on saatu irti ääniraita puhdasta kaaosta. The Thunderthief osoittaa John Paul Jonesin olevan originaali musiikin tekijä, joka ei vilkuile taaksepäin. Tässä ilmalaivassa ei sivupeilejä kaivata. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa