JUICE LESKINEN: Maamme (vårt land) – 37 laulua Suomesta ja suomalaisista

Arvio julkaistu Soundissa 07/2000.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Kotimaan matkaoppaana Pauli Matti Juhani Leskinen maalaa, veistelee ja hallusinoi Suomi-neidosta ällistyttävän monikasvoisen, välillä oksettavan ruman ja usein hurmaavan kauniin tai rennon kevytkenkäisen näköispatsaan.

Arvio

JUICE LESKINEN
Maamme (vårt land) - 37 laulua Suomesta ja suomalaisista
Love Records

Kotimaan matkaoppaana Pauli Matti Juhani Leskinen maalaa, veistelee ja hallusinoi Suomi-neidosta ällistyttävän monikasvoisen, välillä oksettavan ruman ja usein hurmaavan kauniin tai rennon kevytkenkäisen näköispatsaan. Lähes 30 vuoden mittaan kertyneet tutut ja oudommat laulut paikantavat aitojen inhimillisten olotilojen koko paletin paikkakunnittain. Merkittävä osa maininnan arvoisista asutusalueista on nostettu näillä lauluilla pysyvästi maammekartalle niin masentavilla kuin veikeilläkin mielikuvilla. Musiikillisesti Maamme -kokoelma on rankka kotiseuturisteily svengaavien ylistyslaulujen, pilkallisten kuplettien ja huumaavien balladien ristiaallokossa. Mukana on kaikkein hauskimpia ja hienoimpia Juice-kappaleita sekä kaikkein väkinäisimpiä riimipäkistyksiä. Kappalevalikoima on linjattu nokkeliin reissu- ja tyylijatkumoihin, jotka käynnistyvät kummallakin kiekolla Juankosken ja Heinolan mainioista varhaiselämyksistä ja luovivat vaihtuvissa maisemissa viekkaasti etapilta toiselle. Tunnelma ailahtelee Hunter S. Thompsonin gonzovisioista Pahkasika-matkaoppaiden hilpeään havainnointiin.
Palkitsevinta on löytää oleskelupaikoista uutta tai peräti ennenkokematonta viehätystä. Esimerkiksi Tampereen aamun intro saa mielen peräti hartaaksi ja Oulunkylä/Åggelbyn remakkuus huvittaa estotta. Puhelinpylvään henkinen elämä on sekä tekstiltään että melodialtaan onnistunut erikoisbiisi. Yli vartin mittainen Bluesia Pieksämäen asemalla rauhoittaa erinomaisesti lyhytjänteisempää säntäilyä. Maamme-laulun kimppahoilotus sinetöi levottomana filminauhana vilisseiden vaikutelmien kirjon, josta kuitenkin kirkastuu syvätarkka kuva Suomesta niin hyvässä kuin pahassakin. Sitä ei ole pakko rakastaa saati jumaloida, mutta sarkasmilla ja maalaisjärjellä pärjää isänmaan äidinkasvojen edessä jo aika etevästi. 

Lisää luettavaa