Hämmästykseni oli suuri, kun yksikään Leskisen albumi ei yltänyt vuosi sitten Soundin kriitikoiden kaikkien aikojen Top 50 -listalle. On miehen nykyhabituksesta mitä mieltä tahansa, kyseessä on yksi suomirockin kätilöistä, jonka tuotanto on vertaansa vailla edelleen. Toisella Kautta aikain -tuplalla Leskisen parhaimmistosta nivoutuu yhteen joukko ässäbiisejä, joiden alkuperä on pitkälti albumeissa. Materiaali ei juurikaan ole loppuun jauhettua ja jopa Leskisen vaisummilta albumeilta on löydetty mukaan sellaisia kultahippuja kuin Syvänmerensukeltaja ja Laulu vain, jotka istuvat tähän kokonaisuuteen paremmin kuin alkuperäiseen yhteyteensä.
Sikaa ilman voi hyvin elää yksitoista kuukautta vuodesta ja ensilevyn Rokkaan kuulostaa hieman väärässä seurassa olevalta. Siitä huolimatta Juicen väliin väkinäiseltä kuulostavalta huumoriosastoltakin on osattu poimia myös sellaisia hauskoja ja aikaa kestäviä paloja kuin Haetarirock ja miehen ehdoton nostalgiaisku Se oli jautaa. Kokoelmalta välittyy myös se tosiasia, ettei Juicekaan ole aina itseään kloonannut, vaikka siltä on välillä saattanut tuntua. Maestron muusan hiipumisesta kertoo se, että mukana on vain kaksi biisiä tältä vuosituhannelta.
En tiedä tarvitseeko Leskinen taiteilijaeläkettä tai pronssipatsasta, mutta hänen yleisölleen voisi tämän koosteen jälkeen alkaa laatia harvinaisuuksista koottua cd-boksia.