Jussi Syren on luovinut Groundbreakersin mestarillisesta bluegrass-helinästä vanhaan leipälajiinsa rockabillyyn. Lunki white trash -ääntämys ja biisinikkarin vaisto asettuvat sulavasti rock’n’rollin ja kantrin sähköisimpään siirtymätilaan. Edelliseen Revival-levytykseen koottu trio on vakiintunut keikkakoneeksi, mikä ei voi olla vaikuttamatta hiottua soitantaa lämmittävään yhteishenkeen. Basisti Railon kanssa muokattu svengipala The Train Of Broken Dreams on omista siivuista herkullisin. Carl Perkinsille ja Hank Williamsille omistetut kipaleet eivät myöskään ole kaavamaisia pastisseja, vaan vetävän omasointisia pokkauksia esikuville.
Coverien poiminnassa Goofin-artisteihin voi aina luottaa. Rockabillyhelmiä ammentuu puhki nakutettujen genrehittien ohesta vaikka kuinka viljalti. Syrenin uteliaisuus ja tyylitaju jäljittävät värikkään kimaran stykejä, joita ei tunnista rockhistorian lyhyellä oppimäärällä. Jäljet saattavat johtaa yhtä hyvin Dean Martiniin (Somewhere There’s A Someone) kuin kulttirokkari Benny Joyhin (Steady With Betty) tai harvojen tuntemaan biisintekijään Patrick Brayeriin (Imitation Of The Blues). Tutuimpiin paloihin kuuluva Slip Slip Slippin’ In (Eddie Bond/Stray Cats) on sekin vimmatun virkeä välipala. Ironista kyllä, ryhmän ainoa synti on liika siloisuus villin tyylin rekonstruoinnissa.