Kamelot on aina seurannut omaa tietään äärimmäisen johdonmukaisesti. Ainoastaan laulaja Roy Khanin myötä tapahtui suurempi suunnan reivaus, mutta sittemmin yhtye on etsinyt omaa kultajyväänsä samoilta sävyalueilta osuen joskus hyvin lähelle, joskus jääden hieman kauemmas.
Haven on edeltäjiensä tapaan täyteen ladattua tavaraa, jonka kuorimiseen kuluu aikaa. Kamelot ei tavoittele nytkään pikavoittoja nopeasti kiinni tarttuvilla koukuilla, mikä voi toisaalta olla jossain määrin haittakin, mutta silti yhtyeen repertuaarista löytyy riittävästi houkuttelevia melodioita ja sovitusten kerroksellisuutta, joiden ansiosta kokonaisuus on tavattoman rikas. Tuore levy on tunnelmaltaan hyvin intensiivinen ja aiempaa raskaampi siinä mielessä, että bändi on joskus liikkunut selvästi emotionaalisemmissakin fiiliksissä. Musiikki tukee oivallisesti levyn tummasävyistä ja melankolista teemaa, mutta tarjoaa silti lohdullisen pohjavireen.
Haven jatkaa musiikillisesti jokseenkin samaa reittiä kuin Silverthorn (2012), mutta Kamelot pystyy jälleen availemaan uusia puolia itsestään. Tämä edellyttää keskittynyttä kuuntelemista, mutta on se sen väärti.
