Kamelotin tie on ollut pitkä haarniskankalistelulla ryyditetystä sankarimetallista sinfoniametallin tienraivaajaksi. Yhtyeen kitaristia Thomas Youngbloodia voi hyvällä syyllä pitää jonkinasteisena nerona alallaan, sillä miehen kynä suoltaa monipuolisia metallikappaleita, jotka runsaista rönsyistään huolimatta pysyvät tiukasti omissa näpeissä.
The Awakening tarjoilee jo melkein ensikuulemalta mieleenpainuvia melodioita, ja melkein tässä yhteydessä siksi, että sävellysten runsaus sallii päästä vain vähän kerrallaan kappaleiden ytimeen. The Awakening on kuin sipuli, jossa riittää kuorittavaa ja alati palkitsevia tasoja.
Periaatteessa Kamelot on jo pitkään operoinut alueella, jossa tyylilliset variaatiot eivät ole juurikaan saaneet jalansijaa. Näin asianlaita on jossain määrin nytkin, mutta vain pinnallisesti tarkasteltuna. Youngbloodin sävelten kuorikerrokset voivat ehkä tarjoilla tutun oloisia koristeita, mutta niiden ytimestä yleensä löytyvät ne hehkuvat sydämet, jotka puhaltavat lämpimänä huokuvan hengen Kamelotin levyille.
Itse asiassa The Awakening on tavallaan samanlainen kuin Kamelotin kaikki edeltävätkin levyt: mukava, odotettu ja lämminhenkinen jälleennäkeminen ja tuliaisina taas rahtusen verran uusia kujeita.
