Kamelot on vaihtanut reseptiään uransa aikana radikaalisti pariin otteeseen. Alun ritarimetalli muuttui laulaja Roy Khanin myötä modernimpaan suuntaan, ja pari levyä takaperin yhtye löysi musikaalin ja konseptilevyt. Kullakin jaksolla tapahtuneet muutokset ovat pieniä, mutta tärkeitä. Kamelot on julkaissut viime vuosina tuotannollisesti tymäkämpiäkin levyjä. Niinpä Poetry For The Poisoned kuulostaa aluksi jopa ohuelta, mutta biisien avauduttua yhtyeen ratkaisun ymmärtää.
Tuore albumi on kokonaisuutena dynaaminen ja erittäin monisyinen. Yhtyeen hivelevä tapa käsitellä melodiaa ja johdatella niiden avulla sävellyksiä on saavuttanut jopa aiempaa hienoviritteisempiä piirteitä. Orkesteriosuudet ja naislaulu rikastuttavat kappaleita ja henkivät niihin ilmavuutta, joka on ennenkin ollut olennainen osa Kamelotia.
Uudella levyllä mahtipontisuus ei löydy soundeista, vaan vahvemmin sävellyksistä itsestään, ja niiden suuruus rakentuu pienistä elementeistä tilavaikutelman ohella. Kappaleiden väliin sijoitetut äänimaisemat tuovat levylle elokuvamaista vaikutelmaa, joka ei kuitenkaan herätä tunnetta siitä, että kuva puuttuu. Kamelotin musiikillinen ilmaisu on vahvasti visuaalisia mielikuvia herättävää jo sellaisenaan.
