KARI PEITSAMO: Hoodoo

Arvio julkaistu Soundissa 12/1998.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Sometimes I feel like a motherless child. Jeah! Kari Peitsamon Hoodoo touhuaa perusasioiden ympärillä. Akustinen kitara, siellä täällä vähän rumpua, kevyesti bassoa ja Peitsamon yksinkertaiset, mutta moniselitteiset lyriikat vievät meidät jälleen kerran Suistomaalle ja takaisin.

Arvio

KARI PEITSAMO
Hoodoo
Pyramid

Sometimes I feel like a motherless child. Jeah! Kari Peitsamon Hoodoo touhuaa perusasioiden ympärillä. Akustinen kitara, siellä täällä vähän rumpua, kevyesti bassoa ja Peitsamon yksinkertaiset, mutta moniselitteiset lyriikat vievät meidät jälleen kerran Suistomaalle ja takaisin.
Tämä on äärimmäisen minimalistista legobluesia. Kuin unelmat etäisistä mantereista muuttuisivat herkästi lihaksi. 14 biisin otannassa ei hirveästi löysää ole. Peitsamon vanhat ystävät Lennon ja Fogerty häilähtävät jossain taustalla niin että ne voi halutessaan tunnistaa, mutta tajuavat pysyä sen verran takana että kyseessä on selkeästi Karin soololevy.
Hoodoon idea siis on selkeä: lauletaan vaikeudet sivummalle. Peitsamo käyttää rockin ja bluesin koko kliseistöä niin taitavasti ja hauskasti, että silmät kostuvat ja suu vääntyy estottomasti sellaiseen hymyyn mitä harvoin tässä marraskuisessa kaamoksessa tavataan.

Lisää luettavaa