KARI PEITSAMO: Taistelujen tiellä

Keväällä 2004 eräs vallankumous jatkuu. Kari Peitsamo is back – taistelujen tiellä, pesunkestävänä kommunistina. Mikko Karmila on tuottanut varsin monitahoisen koosteen Karin uusista työ-väenlauluista, pop-balladeista, englanninkielisistä boogiepaloista ja avantgardistisista irtiotoista. Taistelujen tiellä on positiivinen levy. Tuottajaguru Karmila seuraa Peitsamon minimalismia kunnioittavalla ymmärryksellä, tuoden siihen kuitenkin syvyyttä ja jännitettä, jopa draamaa.

23 laulua. Paksu nippu. Vaativa asetelma. 1990-luvun levyistä jäivät eritoten mieleen loistavat Good Vibrations ja Hoodoo. Vuonna 2001 ilmestynyttä Pelle Show:ta muistan hoilanneeni ystävieni kanssa kalaretkellä Könkämäenolla Metsähallituksen mökissä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Taistelujen tiellä on samantasoista kamaa. Älä heitä santaa nuotioon on upea balladi, jonka opetus on paljon elämänmakuisempi kuin Neljän Ruusun Elän vain kerran. Jätin sydämeni Kaijakkaan puolestaan hymyilyttää vastustamattomasti ja käy pienestä johdatuksesta Tampereen yöelämään. Blind Lemon Jefferson on kutkuttava shuffle blueslegendasta. Yksinkertainen on kaunista.

Peitsamon kommunismi on uskoa oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Sitä ei varjosta vankileirien saaristo eikä mielivaltainen terrori. Se on paikka, jossa Lenin, Stalin ja Andreas Baader ovat vain hyviä jätkiä. Peitsamon herkkyydessä ja sinisilmäisyydessä on hitunen Peter Pania. Levyn aloittava sekä lopettava Remu Gave Me A Jacket tiivistää tämän: "…and when I´m wearing that jacket I never grow old."