KARI PEITSAMO: No Mercy

Arvio julkaistu Soundissa 10/2005.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Poliittisen Peitsamon julkisempana januskasvona Karilla on edelleen aivan oma rock'n

Arvio

KARI PEITSAMO
No Mercy
Megamania

Poliittisen Peitsamon julkisempana januskasvona Karilla on edelleen aivan oma rock'n'roll -satuhahmonsa. Se elää suunnilleen samanlaisena kuin jo kouluiässä pop-lehteen kirjoitettu pakina paljasti. Jo silloin hän päihitti Jethro Tullin ja valloitti maailman taiteilijanimellä Veturinkuljettajako?. Nyt ironisesti unelmoitu menestys kiteytyy tietoisen haaveellisiin biiseihin Jesus Gave Me A Gold Record ja Raskaan sarjan rokkitähti. Tähän fantasiaan kun lisätään minimalistisen runolaulajan villit visiot (Magic Pussy Song, The Incredible Song-Writing Machine) ja pelkistettyjen boogievuosien rock-uhoilut (How To Play Like ZZ Top?, If There Is A Rock'n'Roll Heaven (There Must Be A Rock'n'Roll Hell)) ollaan suunnilleen nykytilanteessa, jossa viittaillaan arkeen haudankaivajan apulaisena ja omalla tiellään sinnittelevänä rokkarina.

ZZ Topin lisäksi myös Pomon biisinteko ja Peer Güntin lopetuspäätösmäärittävät Karin koordinaatteja rock-kentällä. Kolme neljännestä biiseistä on tehty englanniksi, mikä on edelleen kaksiteräinen tappara. Se tekee muutenkin demotyylisestä soololauleskelusta varovaisempaa ja luultavasti mukauttaa melodiat ja kitarakompit liiankin standardikulkuisiksi. Kunhan sanoitukset vilkastuvat blues-kaavaa monipolvisemmiksi jutusteluiksi, ne ovat kielestä riippumatta yhtä veikeitä, kekseliäitä ja rock-aatteen läpitunkemia ohjelmanjulistuksia. Tunnelma levyllä on niin intiimi ja kodikas, että sessiossa on helppo oleilla kuin mettiäisenä studion katossa. 

Lisää luettavaa