KARI PEITSAMO: Pelle Show

Jos mahdollisimman alastomaksi pelkistetty rock'n'roll on haaveiden satumaa, niin Kari Peitsamo on sinne tiensä löytänyt hintelä prinssi. Pelle Show ilmaantui yllättäen juuri, kun huomasi ihmettelevänsä mitä Peitsamon ennätykselliselle julkaisutahdille oikein oli tapahtunut. Poisonin kaltaisen tukkarockin diggailu on nyt kaikeksi onneksi jäänyt taakse ja Pelle Show vedetään läpi akustisen kitaran ja laulun voimin.
Pelle Show -levyllä rock'n'roll on ylevänä ja henkisesti puhdasoppisena vapaa kaikesta saastuttavasta oheiskrääsästä. Ja vaikka nokialaisella kouluääntämyksellä laulettu Show Me How To Rock'n'Roll kääntyykin asiassaan Herran puoleen, niin tämän kyllä luulisi tietävän, että Kari Peitsamolle jos kenelle rock'n'rollia ei tarvitse opettaa. Krapulabluesilla Peitsamo näyttää kuinka bluesin kaikkein kliseisin kaava ja huippuunsa viety miehinen itsesääli toimivat. I Want To Be A Hell's Angel romantisoi aihettaan aivan kuin kyseessä olisi vanhaan maailmaan syntyneen pienen pojan haave ryhtyä cowboyksi. Uskon Creedenceen on Bad Moon Risingin riffillä avautuva tunnustus ja Mao bluesilla koetaan yhdenlainen idän ja lännen kohtaaminen.
Vanha puhiseva urkuharmooni ja Koottavan lasisen muurahaispesän mieleen tuova Laulu väärästä nuotista ovat akustista soolo-Peitsamoa klassisimmillaan 70-luvun lopun kumouksellisten albumien hengessä. Liity SKP:hen jolkuttaa hilpeällä Johnny Cash -kompillaan protestia nykypäivän arvojen alennustilaa vastaan. Koko maailma – ja rock'n'roll sen myötä – on muuttunut showksi, johon osallistumisen sijasta Kari Peitsamo on havainnut vanhoissa joukoissa seisomisen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.