Jossakin rock-universumin sisällä sijaitsee Kari-universumi, jossa kaikki mihin Peitsamo tarttuu, yhtyy ympäröivään tilaan – tai sitten ympäröivä tila sykkii taukoamatta vaikutteitaan miehen otsanauhan alle. Mies on rockissa niin sisällä, että hän onnistuu muutamassa biisissä tiivistämään artistin (Chuck Berry, J. J. Cale, Teddy Guitar) tuotannon ja silti kuulostamaan omalta itseltään.
Vierastin aluksi levyä, koska valtaosa biiseistä on esitetty englanniksi, joka toki on rockin pääkieli. Peitsamon äidinkieli se ei ole, ja sen kuulee, mutta kun asian antaa olla, se ei juuri häiritse. Mies käyttää englantia oivasti. Osa kielikuvista on tuttuja muista yhteyksistä, mutta kierrätys toimii yhtä kaikki.
Levyä ei ole tuotettu, se on vain äänitetty monilta Peitsamo-levyiltä hyväksi havaitulla metodilla: nauha pyörimään ja antaa soittaa. Raakilemainen mutta samalla tuore ote nostaa esiin mielikuvia biisien bändisovituksista tai jopa cover-versioista: monikin stetsonpäinen raspikurkku voisi vakuuttavasti esittää avausraidan My Black Ibanez Guitar. The Big Mistake taas voisi mainiosti istua jonkun samettiäänen ohjelmistoon.
Peitsamo on vatkannut jo 30 vuotta ja yhä hän pystyy tekemään levyn, joka huokuu positiivisuutta ja intoa, vilpittömyyden ja naivismin avuilla toimien. Vaalien alla kuullaan myös Karin virallinen vaalibiisi, jolla annetaan pahvi-Sauleille kyytiä.
Sanokaa vain häntä uneksijaksi, mutta juuri sellaisia maailmassa tarvitaan.
