KISS: Symphony Alive IV

Arvio julkaistu Soundissa 08/2003.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Rockin suurimmat ja ilkeimmät bisnesmiehet ovat jälleen asialla. Viime helmikuista konserttia Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa myydään nyt levynä, ja pian myös kuvatallenteena.

Arvio

KISS
Symphony Alive IV
Sanctuary

Rockin suurimmat ja ilkeimmät bisnesmiehet ovat jälleen asialla. Viime helmikuista konserttia Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa myydään nyt levynä, ja pian myös kuvatallenteena.

Tuplamuotoon jaettu Alive IV alkaa dynaamisesti. Kuuden biisin ajan alkuperäisessä muodossaan esiintyvä yhtye kuulostaa sangen erilaiselta kuin Alive-sarjan edellinen jakso. Pois ovat hevirumpalit ja -tiluttajat; Peter Criss on edelleen yhtä kehno rumpali kuin laulaja, ja alkuperäisen tähtimies-Acen tilalle pestattu Tommy Thayer hoitaa asiansa meikkejä myöten mallikkaasti.

Orkesterin istuessa nuottien taakse käy yksi asia harvinaisen selväksi; kaksikko Simmons-Stanley ei koskaan rakentanut muita kuin helposti mukana laulettavia viisuja. Kamariorkesterin kanssa esitetty Forever sekä ensimmäisen levyn päättävä Shandi toimivat huolimatta siitä, että kummankaan kohdalla sisältö ei ole pääasia.

Toisen cd:n aloittava täysorkesteriversio jatkaa samoilla urilla; huolimatta King Of The Night Time Worldin tai Great Expectationsin keikkaharvinaisuudesta David Campbellin sovitukset mukailevat alkuperäisiä studioversioita liiaksi oikeuttaakseen kuultavat versiot.

Kiss Symphony Alive IV on viihdettä fanaatikoille. Jos yhtye olisi jättänyt julkaisematta edeltäneet unpluggedinsa ja edelliset livejulkaisut, voisi Alive IV olla myrskyisä maskirokin riemuvoitto. 

Lisää luettavaa