KISS: Psycho Circus

Reunion-kiertueen jälkeinen levy myy varmasti, oli se sitten minkälainen tahansa. Mutta ei tietysti haittaakaan, että Psycho Circusilla iloitsee vakuuttavin Kiss sitten Creatures Of The Nightin. Itse asiassa Psycho Circus on niin perinteikäs levy, että tämän jälkeen Kissille on helppo antaa anteeksi sen 80-luvulla harrastama kömpiminen ja puusta putoilu.
Carnival Of Soulsilla esittäytynyt mörkö-Kiss on saanut väistyä, kun alkuperäinen nelikko palauttaa juhlat ja juhlimisen aiheet. Psycho Circusin perinteikkyys nojaa siihen, että biisiasetelma on 70-luvun levyjen kaltainen. Stanleyn takiaiset, Simmonsin jyrät, Frehleyn rockit ja Crissin balladit lyövät jälleen kättä. Sitten on vielä se Rock And Roll All Nite -tyylinen huudatus, jolla kaikki vuorollaan laulavat.
”Welcome To The Show!” toivottaa Stanley kärkeen sijoitetulla nimibiisillä ja sanoo sen sellaisella äänellä, että hitaampikin tajuaa magian palanneen keikkalavojen lisäksi myös studioon. Magian rinnalla palasi eläimellinen tarttuvuus. Kissamiehen laulama piano- ja jousivetoinen I Finally Found My Way herkistelee vähän Bethin tyyliin, mutta koskettavimmat hetket koetaankin Demonin vetäisemällä Journey Of 1,000 Yearsilla. Sen kertosäettä panttaillaan, mutta esitetään niillä parilla kerralla tyhjentävästi. Edellä mainittu huudatus on nimetty tutusti ja kuvaavasti You Wanted The Bestiksi. Kiss kaataa jälleen.