Hienosti vaalittu akustinen soundi ja iskusvengi saavat heti albumin alkutahdeilla mielihyväkeskuksen hyrräämään ja käsivarsikarvat väräjämään. Drastic Fantastic luovii luontevasti läpimurtoalbumin Eye To The Telescope (2004) lanseeraamassa pelimannihengessä. Soitannan kepeys ja sähäkkä tahditus svengaavat parhaimmillaan ylivertaisen kiehtovasti, mutta samaan putkeen jonottaa lievästi tasapaksuuteen kallistuva sarja wannabe-hittejä ja haperompia hitureita. Tunstallin ääni on itsessään miellyttävän aito ja notkea tulkinnallinen voima, mutta jokainen melodia ei tavoita parasta tarttuvuuden tai tunteikkuuden tasoa.
Kaikki kappaleet eivät kestä aktiivista kuuntelua, mutta ne parhaat muodostuvat nopeasti lähes teflonpintaisiksi suosikeiksi. Aloituskappale Little Favours sykähdyttää joka soittokierroksella mainiona johdatuksena KT:n ydinsointiin. Funnyman on tavanomaisempi pop-slovari, mutta onnistuneesti vaalittu mystiikka tekee siitä muita henkevämmän elämyksen melodista koukutusta unohtamatta. Tavaramerkiksi muodostunut clapping-hittirytmi pelaa todella vetävästi hulppeassa Hold On -poplaulussa, eikä tehokeinoa onneksi ryöstöviljellä muun levyn mittaan. Loppua kohden hidastuvan tunnelmoinnin kaunein helmi on raukean levollinen Beauty Of Uncertainty.