Kuumaa on kuin laimennettu, lipevä versio Pariisin Keväästä – arviossa hittialbumi Pisara meressä

Kuumaa tuntui monta vuotta suomipopin yhdentekevältä kakkosvitjalaiselta, mutta sitten jättihitit Tulipalo ja UMK:sta nostetta saanut Ylivoimainen tekivät triosta nopeasti nimensä mukaisen. Mainitut biisit sisältävä Hyvikset ja pahikset -kakkosalbumi (2023) oli yhteensä 20 viikkoa albumilistan kärjessä – kunnes tämä kolmonen syrjäytti sen.
Tämä aika kaipaa suomalaista poikabändiä. Demografia on selvä: monenlaisia kiinnostavia naispoppareita on kyllä valtavirran ytimessä, mutta nuorten jätkien tekemä musa Spotifyn kärjessä on enimmäkseen yhä nihilistisemmäksi käyvää räppiä. Kun Pariisin Kevät liudennetaan yleiskasarimaiseksi mutta autotunetetuksi popiksi tarttuvin biisein ja liittymäkauppaajatyylisin imagoin, saadaan Kuumaa. Ja nuorisohysteria, joka on kuulemma sitä luokkaa, ettei keikoilla meinaa enää musiikkia kuullakaan.
Johannes Brotheruksella ja kumppaneilla on melodiakorvaa, Jonas Olsson tietää, miten tällainen tuotetaan. Miinuspuolelle kirjataan yksipuisuus ja lipevyys. Kuvaavin Pisara meressä -levyn biisi on herkkä Valmiit, joka on täsmäkirjoitettu erilaisten koulunpäättäjäisten tunteelliseksi tunnariksi.
Juuri siitä aiheesta kun juhlapäiväbiisejä ei vielä kovin paljoa ole.