LAMBCHOP: Is A Woman

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Kurt Wagnerin johtama, päälukunsa perusteella pikemminkin big bandiltä kuin rockyhtyeeltä näyttävä Lambchop on uuden americanan ja alt.countryn upeimpia kokoonpanoja. Kantrin pääkallonpaikalta Nashvillestä tuleva Lambchop on siirtänyt Wagnerin omalaatuista ja suurta visiota levylle jo vuodesta 1994 lähtien.

Arvio

LAMBCHOP
Is A Woman
City Slang

Kurt Wagnerin johtama, päälukunsa perusteella pikemminkin big bandiltä kuin rockyhtyeeltä näyttävä Lambchop on uuden americanan ja alt.countryn upeimpia kokoonpanoja. Kantrin pääkallonpaikalta Nashvillestä tuleva Lambchop on siirtänyt Wagnerin omalaatuista ja suurta visiota levylle jo vuodesta 1994 lähtien. Toissavuonna ilmestynyt viides albumi Nixon oli ajoittaisine falsettilauluineen ja itkevine pedal steeleineen ryhmän kantria ja soulia fuusioivan tyylin huipentuma.

Is A Woman ei ole parin edeltäjänsä mitassa soulahtava levy, vaan Lambchopin etäkantrisesta musiikista tapaa nyt pikemmin pianojohtoisia jazzillisia sävyjä. Kaikkein leimallisinta kuitenkin on, että Kurt Wagner on keksinyt jarruttaa biisiensä tempoja entisestään. Seuraava askel Is A Womanin verkkaisuudesta olisi täysi pysähdys. Lambchop noudattaa valittua tyyliä niin hartaasti, että hidas alkaa ennen pitkää tuntua liian ripeältä adjektiivilta kuvaamaan Wagnerin laulujen liikkumattomuutta. Is A Womanin ääniltään harvaa soljuvuutta kuunnellessa tuntuu lisäksi mahdottomalta uskoa, että levyllä soittaa 14-jäseninen Lambchop ja kuusi avustavaa muusikkoa. Biisejä joutuu seuraamaan hengitystä pidätellen, koska muussa tapauksessa on vaarana missata jotain Lambchopin hiljaisuudesta.

Kurt Wagnerin selkeä laulu ja soiton minimaalisuus tekevät Is A Womanin lyriikoiden seuraamisen poikkeuksellisen helpoksi, mutta Wagnerin ajatuksenjuoksu jää silti mysteeriksi. Salaperäinen D. Scott Parsley on albumin kahdeksantena raitana sen ensimmäinen "nopea" ja "funk" esitys. Vangitsevan levyn maagisin hetki tulee kuitenkin vasta viimeiseksi jätetyllä nimiraidalla. Pelottominkin kuulija säpsähtää kun Is A Woman saa kahden ja puolen minuutin kohdalla rytmikseen hillityn pehmeästi keinuvan, Bob Marleyn No Woman, No Cryn mieleen tuovan reggaebeatin.

Is A Woman on eleettömyydessään ja näennäisessä tapahtumaköyhyydessään suuri albumi. Lambchop rakentaa Kurt Wagnerin lauluista kunnioitusta herättävän hiljaisuuden monumentin, josta nauttiminen onnistuu parhaiten silloin kun ympäröivä maailma on vaiennut. 

Lisää luettavaa