Tamperelaisen Laura Moision laulut edustavat folkpopia akustisvoittoisine sovituksineen. Sen ei pitäisi säikäyttää, sillä nämä hienot kappaleet ansaitsisivat suuren suosion.
Moision tyylikkäästi tunnelmoivat sävellykset ovat kauttaaltaan tasokkaita. Sanoituksissa pohditaan sujuvasti ja tyylikkäästi nuoren naisen tuntoja.
Yksin koko elämän -kappale poikkeaa levyn muista kappaleista, joissa tutkiskellaan rauhallisemmin omaa sisäistä maailmaa. Sen kaltaista ronskimpaa otetta kaipaisi useampaan kappaleeseen.
Vaikka useimmat laulut äkkiseltään tuntuvat hieman totisilta ihmissuhdevalituksilta, viisto huumori alkaa paljastua useammilla kuuntelukerroilla.
Erityisen hienoa levyllä on pienimuotoinen tuotanto. Vähillä instrumenteilla sopivasti annostellen on onnistuttu luomaan dramatiikkaa ja kappaleiden koko keston ajan jatkuvaa kiintoisuutta. Esimerkiksi Käärmeitä-kappale vangitsee tehokkaasti pelkillä Moision laululla ja Ville Rauhalan kontrabassolla.
Moisiolla on erityisen kaunis lauluääni, jota hän osaa käyttää uskottavasti ja tyylitajuisesti tyystin vailla tympeitä maneereja tai ylitulkintaa. Itse laulunsa tekevien nuorten naisartistien aalto näyttää kasvavan. Laura Moisio on joukosta selvästi mielenkiintoisimpia ja parhaita tulokkaita.
