LED ZEPPELIN: Houses Of The Holy

LED ZEPPELIN
Houses Of The Holy
Atlantic

Yhteisarvio:
Houses Of The Holy ☆☆☆☆☆
IV ☆☆☆☆☆


Kun Led Zeppelin ryhtyi nelosensa veistoon, oli kitaristi ja biisinikkari Jimmy Page vasta 26-vuotias, mutta jo kokenut soittajakonkari ja rockpelin sääntötulkintojen veteraani. Loppuvuodesta 1970 miestä ajoi uhma ja vimma: kaikille kriitikoille, epäilijöille sekä besserwissereille, jotka olivat kohdelleet hänen vaalimaansa bändiä vastahankaisesti tai viileästi, piti näyttää!

Ahkeran rundaamisen väsyttämä parivuotias brittikvartetti äänitti kotimaan kamaralla, kunnes vetäytyi miksaamaan Kaliforniaan. Siellä kristalloitui idea otsikoinnista ja paketoinnista: levyä ei nimettäisi lainkaan, eikä edes yhtyeen nimeä painettaisi kanteen. Mystiikan hohdetta, ei pullistelua.

Ja niin sai Black Dogilla alkava, When The Levee Breaksiin päättyvä tuleva klassikko peitokseen kirpparilta löytyneen taulun ja neljä piirrosta, jotka symboloisivat sekä julkaisun järjestysnumeroa että bändin jäseniä.

Kiekon keskiöön, a-puolen loppuun, Page sijoitti kiehtovan proge-eepoksen, Stairway To Heavenin, jonka outo rakenne ja teksti eivät estäneet biisiä nousemasta yhdeksi historian suurimmista. Hän myös sai viimeiset naurut, kun ennenkuulumattoman moni-ilmeinen IV (1971) paitsi kanonisoitiin yhdeksi rockin aidoista merkkipaaluista, myös myytiin miljoonille.

Keväästä 1972 käytiin taas toimeen. Veropakolaiseksi lähtenyt Mick Jagger vuokrasi kartanonsa Pagelle, rumpali John Bonhamille, basisti-kosketinsoittaja John Paul Jonesille ja laulaja Robert Plantille, jotka tallensivat Rollarien mobiilistudiolla nipun aurinkoisen kepeitä raitoja. Mutta koska valo kaipasi vastapainokseen varjoa, sessioita jatkettiin Lontoossa ja New Yorkissa. Näin sai oma Zep-suosikkini Houses Of The Holy (1973) sitä kontrastien paloa, josta edeltäjänsä vihjaili. Tuplalevymitta takasi, että polveileva seikkailu läpi raskaan rockin, folkin, bluesin, popin ja funkin kestäisi tulkintoja.

Uusissa luksuspainoksissa on sarjassa jo ilmestyneiden tapaan ylivertainen äänikuva, näppäriä bonusraitoja, kansiprintit ja komeat valokuvakirjat.