1975 julkaistu Physical Graffiti kuuluu Led Zeppelinin avainteoksiin, jolla on joitain bändin kunnianhimoisimpia ja hiotuimpia tuotoksia (Kashmir) sekä vastavuoroisesti rosoisia kappaleita (In My Time Of Dying), jotka ovat esimerkki Jimmy Pagen valo-varjo-ajattelusta.
Levyn kappaleet äänitettiin pääosin edellisenä vuonna, mutta mukaan ahdettiin myös aiempien sessioiden julkaisemattomia ylijääneitä biisejä, jotta saatiin aikaan epätasainen tuplalevy. Pagen ja muun yhtyeen soitto on erinomaista, mutta levyn varastaa maailman paras rumpali: John ”Hirviö” Bonham.
Tämä juhlavuoden deluxe-julkaisu sisältää aiemman tuplan lisäksi kolmannen levyn, jolla on studiotasoisia demoja levyversioista. Saatemateriaali väittää, että levy on masteroitu uudelleen, mutta vertasin tätä alkuperäiseen vinyyliin ja aiempaan cd-levyyn, enkä havainnut soundeissa mitään parannusta tai muutosta. Lussuista bassosoundeista jää edelleen puuttumaan ämyrin luontaista kapasitiivistä reaktanssia ja dispersio on vain hädin tuskin kuultavissa.
Jos sinulla jo on tämä levy, niin mitään lisäarvoa julkaisu ei tuo. Mutta jos sinulla ei vielä ole tätä kanonisoitua klassikkoa, niin se muuttaa asian.
