Alkuperäisen blackmetalin aikanaan rockin kartalle piirtämästä Norjasta sikiää tänään bändejä yhtä monimuotoisesti kuin muualtakin, mutta sumaa näyttää kertyvän raskaan pään avantgarde-lokeroon. Seikkailunhaluisen Shiningin tapaan myös Leprous ottaa lähtökohdaksi modernin metallisoundin, mutta poimii sisältöviitteensä pikemmin progen kuin jazzin puolelta – vähän Toolin tapaan. Teemalevyn sävyjä Coalin spektriin taittaa komea biisipari Foe – Echo ja omaperäistä lisämaustetta tuo Joy Divisionin angstiin Chronicilla viittaava kulmikas rytmiikka.
Etelänorjalaisessa Notoddenissa 2001 perustetun bändin suuri vahvuus tyylitajun ohella on sen lauluvoima. Jo edelliskiekko Bilteral (2011) vihjasi kitaristi Tor Oddmund Suhrken ja kosketinsoittaja Einar Solbergin potentiaalista mikrofonin ääressä, mutta vasta Coal todella näyttää, mihin The Valleyn perusteella myös The Mars Voltansa ja Rushinsa kuunnelleet miehet venyvät.
Omillaan toiminnan ohella Leprousin jäseniä kuullaan Ihsahnin keikkabändissä, mitä parempaa suositusta ei Norjassa näissä merkeissä oikeastaan voikaan saada. Jos Tool tai King Crimsonin Red tai Voi Vodin Nothingface ovat joskus kolahtaneet, Leprousin Coalia ei sovi sivuuttaa.
