Ruotsalaisyhtyeen 30-vuotista taivalta juhlistava uutuusalbumi ei pelkää kikkailla rock-kliseillä, sillä musiikillisesti yhtye kykenee uudistumaan vielä näin kolmenkympin kriisin kynnykselläkin.
Kaikki, mitä vanhoista kliseistä on jäänyt tähän mennessä vääntämättä, löytyy suurella todennäköisyydellä tältä albumilta. Tästä esimerkkinä Hanoi Rocks -biisiin leikillisesti viittaava A Day Late In My Dollar Shorts ja Sliver & Goldin Sid Vicious -maininta.
Omalle rokkikukkoudelle ja rockmaailman ylikäytetyille käsitteille kettuileva ja pilke silmäkulmassa kumarteleva albumi ei ota itseään liian vakavasti, mutta pysyy silti vakavasti otettavana. Albumi on samalla sekä vinoilua omalle vanhuudelle että vankka todiste siitä, että vanhassakin koneessa riittää vääntöä.
Aiempaan tuotantoon verrattuna soundien punkmaista karkeutta on siloteltu ja kirkastettu entisestään, mutta laadusta ei silti ole tingitty. Kappaleet ovat kertosäkeitään myöten selkeitä ja svengaavia rullaten puhdassoundisuudessaan kevyesti yksi toisensa perään.
Soundiensa puolesta albumi muistuttaakin Hardcore Superstarin You Can’t Kill My Rock’n Rollia. Pakkohan se on myöntää: ruotsalaiset ne vaan osaavat.
