Backyard Babies on jättänyt kuudennen albuminsa vaille nimeä aivan kuin uuden alun merkiksi. People Like People Like People Like Us -levyyn (2006) nähden bändin ulosanti on saattanut hieman piristyä, mutta sisällöllisesti Backyard Babies ei ole kasvanut mihinkään suuntaan.
Adrenaliinia levyllä on riittämiin, mutta kokonaan toinen asia on, mitä sillä tekee. Yhtyeen action rockiksi rankatun tyylilajin liikkumatila on loppujen lopuksi niin kapea, että kiinnostavuudesta tai tuoreustakuusta kiinni pitäminen on työn ja tuskan takana. Fuck Off And Die on jämäköine AC/DC:n sukuisine riffeineen albumin lupaavan suora ja uhmakas alku. Ikävä kyllä jatko on loivaa mutta tasaisen varmaa alamäkeä.
Backyard Babies edustaa hard rockisine piirteineenkin ennen muuta turvallista kierrätystä. Kun jokainen uusi sukupolvi näyttää tarvitsevan bändejä, jotka keksivät silmät loistaen yhä uudelleen ja uudelleen samaa vanhaa ruutia, niin seuraavan Backyard Babiesin täytyy jo odottaa jossain vuoroaan. Siihen saakka ruotsalaisbändi on yksi varteen otettavimmista vara-Hanoi Rockseista.
