Voivod on aina kulkenut omia teitään. 80-luvulla bändi sekoitti thrashiinsa niin deadkennedysmaista atonaalista punkia kuin progemetallin teknisyyttäkin. Vuosien varrella thrash on jäänyt taka-alalle ja edellisellä levyllään The Wakella (2018) Voivod lipui jo lähemmäksi mastodonmaista alternative metalia.
Puolet Lost Machinen biiseistä on The Wakelta ja sitä edeltävältä Post Society -ep:ltä (2016). Toinen puoli muodostuu alunperin vuosien 1984 ja 1993 välillä äänitetystä materiaalista. Läpileikkauksesta puuttuu yli kaksikymmentä vuotta, mutta Lost Machine muodostaa silti yllättävänkin yhtenäisen ja loogisen kokonaisuuden.
Jos biisivalinnat ovat onnistuneita, valitettavasti samaa ei voi sanoa levyn äänimaailmasta. Vaikka miksaajana on jälleen ollut erinomaisista The Wakesta ja Post Societysta tuttu Francis Perron, on Lost Machine silti jäänyt jotenkin meluisaksi. Soitto kuulostaa liiankin liveltä ja soundit sekavilta. 80-luvun biisit selviytyvät soundiongelmista paremmin, mutta The Waken melodiset ja monitahoiset biisit hukkuvat vähän hälyyn.
Voivod on edelleen täysin uniikki bändi ja levyn kaikki biisit ovat hyviä, mutta Lost Machinen toteutus on silti lopulta vähän pettymys.
