Ronja Stanley on tehnyt jo noin vuosikymmenen ajan laineita suomalaisen englanninkielisen popin kentällä, mutta läpimurto suuren yleisön tuntemaksi nimeksi on vielä odottanut itseään. Stanleyn aiemmin Ronya-nimellä julkaistun tuotannon maailmaan verrattuna Ronjan uuden alter egon New Ron soundi on elektronisempi, synkempi ja enemmän kallellaan Berliinin klubeille.
Late Bloomer käsittelee kasvua tasapainotellen uhoavan itsevarmuuden (Cropcircles) ja tutkiskelevan haavoittuvuuden (Smiling People Have Anxiety Too) välillä. New Ron lyriikat osuvat pääosin maaliin, mutta parissa paikassa seuraavan kielikuvan voi arvata turhan helposti.
Late Bloomerin ainoa selkeä puute on sovitukset, joiden sallisi nousta useammin korkeuksiin. New Ron toivoisi useammin ottavan riskejä ja kokeilevan suurempia äänimaisemia, sillä Stanleyn monipuolisessa lauluäänessä riittää mahdollisuuksia. Cooliudessa on silti oma viehätyksensä.
Stanleyn itsensä tuottama albumi on musiikillisesti eheä, raikas ja rehellinen alt pop -kokonaisuus, joka kestää myös kansainvälistä vertailua. Toivottavasti New Ro saa ansaitsemaansa huomiota.
Olet aiemmin tehnyt musiikkia artistinimellä Ronya. Mikä on muuttunut nyt ollessasi New Ro?
– Tyhjältä pöydältä aloittaminen on ollut puhdistavaa ja voimaannuttavaa. New Rona olen itsenäistynyt artistina ja ottanut tehtäväkseni tehdä musaa omilla ehdoillani. Vastaan vain itselleni enkä hyväksy muuta kun täydellistä luovaa kontrollia. Saan paljon enemmän irti itsestäni artistina ja pystyn luomaan musaa missä on oma tyyli ja meininki. Se on about parasta ikinä!
Late Bloomer on kasvutarina, jossa sekä hyvät että huonot puolet ovat osa matkaa.
Esikoisalbumisi Late Bloomerin on sanottu olevan konseptuaalinen kokonaisuus, jonka olet kirjoittanut ja tuottanut itse. Kuinka selvä visio albumista sinulla oli etukäteen päässäsi ja voitko avata, millaista konseptia lähdit tavoittelemaan?
– Alusta lähtien mulla oli selkeä visio ja teema, joka lähti rakentumaan siitä hetkestä kun albumin avausbiisi Bloom plumpsahti päähäni. Kuvittelin miten kukka kasvaa, puhkeaa kukkaan, kuihtuu pois ja syntyy uudestaan. Musta oli kiinnostava kääntää se omaan elämääni ja saada selkoa räiskyvään tunnemaailmaani.
– Esimerkiksi välillä voi olla vaikea näyttää, että on haavoittuvainen kun sen näkee heikkoutena. Mutta jos tietää, että on luonnollinen ja tärkeä osa ihmisen kasvua, että uskaltaa olla avoin ja rehellinen, niin ehkä uskaltaa päästää irti helpommin. Late Bloomer on siis kasvutarina, jossa sekä hyvät että huonot puolet ovat osa matkaa.
Mediatiedotteessa kerrotaan sinun kiinnittävän paljon huomiota visuaalisuuteen. Kuinka paljon sitä voi hyödyntää vallitsevassa tilanteessa ilman keikkailua?
– Sosiaalinen media on minulle tärkeä foorumi ja työkalu. Siellä on koko ajan yleisö, jolle voin jakaa musiikkivideoita, biisejä, kuvia, sketsejä, esiintymisiä – vaikka mitä. En ole esiintynyt about vuoteen, mutta mulla on parempi kontakti ihmisiin/yleisöön/seuraajiin kun koskaan! Eli voi ehdottomasti hyödyntää!
Teksti: Antti Luukkanen