Suomen kieli taipuu konkarin käsissä edelleen mainiosti, lauluissa on käytetty paljon melko maltillista säestystä; välillä näyttämön etuosaan astuu hetkeksi jokin instrumentaalijakso, mutta perinteisen laulaja lauluntekijän tapaan pääroolissa on Kettusen lauluääni, jota on toisinaan tuettu lisäämällä mukaan toinen ääni.
Tunnelma on pitkälti melankolinen, mutta tarkkaileva eikä tuomitseva. Livornon miehet -laulua on onnistuneesti kehitelty toisia pitemmäksi niin teksti- kuin instrumentaalipuolellakin ja haitari tuo siihen oman sävynsä. Totuuden kissankultakauppias sisältää myös värikkään soitinosuuden, joka nostaa sen esiin. Talo joen rantaan on toimiva kertomus, jossa on myös kiinnostava säestys. Vaikka lauluissa käydään ulkomaillakin, Toivon varikon miljöö on hyvin suomalainen ja alkutalvinen, mutta varovasti toiveikas kuin monet levyn laulut.
Verkkaisaa kerrontaa ja ihmisläheisen minimalistista laulua; Edu Kettunen on kuin vanha villapaita, joka lämmittää tarvittaessa tutun oloisesti. Sitä tarvitsee monesti näin pitkän ja pimeän vuodenajan alkajaisiksi.
