”Let me set up the scene / Two lovers ripped right at the seams / They woke up from the perfect dream / and then the darkness came.” Nimibiisin alkurivit kertovat, mistä Kacey Musgravesin nelosalbumissa on kyse: erolevyhän se.
Nykykantrin piiristä laajemmille metsästysmaille suunnannut artisti ei kuitenkaan ryve genren perinteisessä itsesäälissä. Star-Crossedin ehdoton ansio on eron aiheuttaman elämänmurroksen ristivalottaminen eri näkökulmista. Suru ja uhma vaihtelevat samankin biisin sisällä. Mainio hittitäky Simple Times vie kertojan regressoitumaan yksinkertaisempiin teinivuosiin ja niinpä musiikkikin nytkyy Britney Spearsin varhais-hittien tapaan.
Kantritähtien crossoverista tunnetuin esimerkki on Taylor Swift, mutta Musgravesin musiikilliset pelimerkit ovat sekä monipuolisemmat että epämääräisemmät kuin ”Teukalla” viime levyillään. Star-Crossed hamuilee niin kasarin kuin ysärin suuntaan, enimmäkseen toki jonkinlaisen aikuispopin raameissa pysytellen. Jossain, lähinnä laulumelodioissa, kuuluu aina se kantrikin.
15 biisiin mahtuu nippu helmiä, mutta kokonaisuus on vähän levällään. Improvisoidun oloinen tulkinta Violeta Parran tunteellisesta latinoikivihreästä Gracias a la vida on yllättävä ja yllättävän toimiva lopetus.
