Levyarvio: Huuma entinen ei koskaan palaa – Interpol tuskailee uudistumispaineiden kanssa

Interpol
Marauder
Matador

New Yorkin 2000-luvun post punk -aallon myötä nousi esiin useita mielenkiintoisia yhtyeitä. The Strokesin uljaassa vanavedessä kohistiin milloin The Rapturesta, milloin Yeah Yeah Yeahsista ja milloin Interpolista. Kaikkien muiden toiminnan pikku hiljaa hiipuessa on viimeksi mainittu osoittautunut yhtyeistä kaikkien kestävimmäksi.

Kakkoslevynsä (Antics, 2004) aikaiseen huumaan ei Interpolilla ole luonnollisestikaan enää paluuta, mutta kovin suurta hidastumista ei bändin tekemisessä ole havaittavissa. Nuoruuden huimapäisyyden tilalle on tullut iätöntä kypsymistä ilman että yhtyeen linjaa leimannut särmikkyys olisi kadonnut mihinkään. Interpol on yhä tummanpuhuva, tuima ja osin arvaamatonkin yksikkö.

Marauder ei kuitenkaan nouse kappalemateriaalinsa puolesta yhtyeen parhaiden levyjen rinnalle. Kappalenipun terävimpään kärkeen osoitetut If You Really Love Nothing ja The Rover ovat helposti tunnistettavissa Interpoliksi, mutta varsin mitäänsanomattomin eväin. Levy paranee loppua kohden, mutta ei valitettavasti mitenkään merkittävästi.

Interpoliin aikanaan ihastuneet tulevat varmasti pääosin myös pitämään Marauder-levystä. Niille, jotka odottivat edes hienovaraisesti yhtyeen uudistumista, se voi muodostua pettymykseksi.