Levyarvio: Ismo Alangon ja Olavi Uusivirran rinnalla loistanut kitarataituri Timo Kämäräinen tekee albumillaan kunniaa Pink Floydille

Arvio julkaistu Soundissa 2/2018.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Ihana Leijona
Mä voin loistavasti
M.dulor

Kitaristiemme terävimpään kärkeen kuuluva Timo Kämäräinen debytoi Ihana Leijona -nimellä äidinkielisenä lauluntekijänä. Useissa jazzyhtyeissä vaikuttanut ja etenkin Ismo Alangon ja Olavi Uusivirran rinnalla järisyttävää rockmuusikkoutta osoittanut Kämäräinen on kirjoittanut ja toteuttanut Mä voin loistavasti -albumin laulut pitkän ajan kuluessa.

Ihana Leijona puhuttelee toki sävellyksillään ja valtavirtaa karttavilla teksteillään, mutta tiukimmin huomio kiinnittyy sittenkin biisien toteutukseen. Neljän Baritonin Pop-musiikkia -hitin tapaan kilahtavalla pianolla koristellusta avausraidasta Pidän hautapaikkaa lähtien levyllä elää popin, rockin, progen ja jazzahtavuudenkin tyylitietoinen fuusio, jossa painopiste vaihtelee ennen muuta Beatles- ja Pink Floyd -vaikutteiden välillä. Ei vaihtoehtoa -kappaleella ollaan elämän kovimman paikan edessä espanjalaistyylisen akustisen kitaran johdattaessa kohti sykkivää beatiä ja puhaltimilla paisutettua finaalia.

Loista vain -biisistä Ihana Leijona kasvattaa albumin pääteoksen. Huikeasti kitaroidun raidan nimi tuntuu myöntävän, että käsillä on kunnianosoitus Pink Floydille ja sen perustajalleen Syd Barrettille omistamalle Shine On You Crazy Diamondille.

Lisää luettavaa