Levyarvio: Kansakunnan kaapin päälle ja Wembleylle – Blind Channelin odotettu uutuus on verevä ja vertailun kestävä läpimurto

Blind Channel
Lifestyles Of The Sick & Dangerous
Century Media

Tasaisesti koko tähänastisen uransa suosiotaan kasvattanut ja viimeistään UMK- ja euroviisumenestyksellään itsensä kansakunnan kaapin päälle ja maamme modernin rockin ykkösbändiksi sementoinut Blind Channel on valmistellut neljättä albumiaan pitkään ja hartaudella. Pieteetti ja puleeraus ei ole mennyt hukkaan, sillä Lifestyles Of The Sick & Dangerous on tiivis ja melkeinpä virheetön hittiputki. En ihmettelisi yhtään, vaikka yhtyeen tähän saakka eheimmästä pitkäsoitosta tulisi se läpimurto, joka vie oululaislähtöisen yhtyeen ennen pitkää Wembleyn lavalle yleisön kanssa lentopusuttelemaan.

Blind Channelin violent pop on saumattomasti rap rockia ja sähköisiä rätinöitään yhdistelevine muotokielineen ja soundeineen tiukasti kiinni tässä ajassa.

Blind Channelin violent pop on saumattomasti rap rockia ja sähköisiä rätinöitään yhdistelevine muotokielineen ja soundeineen tiukasti kiinni tässä ajassa. Se on kuitenkin paitsi melodisesti ja pop-koukuiltaan, myös vokalistien tunteikkaan ilmeikkäältä ulospanoltaan niin verevää, ajatonta ja mukaansatempaavaa, että Lifestyles Of The Sick & Dangerous kestää – ilmiselvän verrokin namedroppaillakseni – toistuvaa kuuntelua siinä missä mikä tahansa Linkin Park -albumi. Ellei tällä albumilla aukea kansainvälisen menestyksen ovet, vika on markkinavoimissa, sillä ahkeruutensa tämä revohka on todistanut jo aiemmin.

Yhtyeen tuorein jäsen, DJ Aleksi Kaunisvesi rockmusiikin ulkopuolisine vaikutteineen ja ideoineen sekä efekti- ja soundipankkeineen on selvästikin ollut se puuttuva rengas, jota Blind Channel tarvitsi noustakseen genrensä eturiviin. Nyt paketti on niin vahva kuin siitä voi tulla, sillä kuusikon aseeksi voi nyt huoletta sanoa jo senkin, ettei sen soundia voi satunnainenkaan kuulija sekoittaa enää mihinkään muuhun bändiin.

Paketti on niin vahva kuin siitä voi tulla, sillä kuusikon aseeksi voi nyt huoletta sanoa jo senkin, ettei sen soundia voi satunnainenkaan kuulija sekoittaa enää mihinkään muuhun bändiin.

Levyltä on suoratoistoajalle tyypillisesti lohkottu jo viisi omillaan vahvaa singleä ennen julkaisua. Kokonaisuus on silti todella vahva, sillä kun varmaankin euroviisumenestyksen ahteripuolta raapiva National Heroes -välike lasketaan pois, kiekon verrattoman imun rikkoo ainoastaan yhdeksäs biisi, vähän mukarankka filleri Autopsy, joka olisi tämän kuulijan puolesta saanut jäädä ruumishuoneen sairaalajäteastiaan. Levy myös päättyy äärimmäisen sympaattisesti, kun Thank You For The Painin lopussa kuullaan hajanaisia pätkiä ilmeisesti haastatteluista, joissa kiteytyy enemmän yhtyeen menestyksen nälästä, nöyrästä duunarimentaliteetista ja kiitollisuudesta sen kahdeksanvuotisella matkalla kuin ikinä kuvittelisi minuutissa voitavan kertoa.

Mikä kaikista parasta, Lifestyles Of The Sick & Dangerous on kolmiminuuttisine biiseineen juuri sen verran liian lyhyt pitkäsoitto, että sen jokainen kuuntelukerta jättää pienen kutinan laittaa levy soimaan uudelleen.