Why Hasn’t Everything Already Disappeared? jatkaa Fading Frontierin (2015) puhtaampisoundista ja helpommin lähestyttävää linjaa. Mutta siinä missä edellisen levyn aikoihin Bradford Cox oli pettynyt pop-kulttuuriin, yltää miehen epätoivo nyt nationalismin kasvuun, ihmisyyden ja tunteiden katoamiseen ja koko tämän hetken maailmaan. Levyn nimen mukaisesti kaikki on haihtumassa, mutta vielä on jokin pieni toivon kipinä jäljellä.
Biisit siis kätkevät sisäänsä aika paljon synkkyyttä ja vakavia aiheita, mutta esimerkiksi Vampire Weekendin Modern Vampires Of The Cityn tavoin eksistentiaalinen kriisi on kääritty kevyeen, kauniiseen ja melodiseen ulkokuoreen. Jos Monomanian (2013) garage rock oli mielestäni harha-askel, on edellisellä levyllä alkanut radioystävällisempi soundi ehdottomasti oikea suunta. Deerhunter ei kuitenkaan vielä ole onnistunut luomaan Halcyon Digestin (2010) kaltaista jännitettä ilman kaikua ja melua.
Why Hasn’t Everything Already Disappeared? tekee nopeasti ja itsekritiikittömästi sävelletyn vaikutelman. Spontaanius tuo levyn parhaisiin biiseihin, kuten esimerkiksi What Happens To People? -kappaleeseen todella vaikuttavan tunnelatauksen, mutta kokonaisuus jää epätasaiseksi.
