Sharon Van Ettenin yhtyeessä, Horse Feathersissa ja lukuisissa muissa hankkeissa kannuksiaan hankkinut Heather Woods Broderick esittelee omaa musiikkiaan säästeliäästi. Invitation on naisen kolmas soololevy kymmeneen vuoteen. Ja millainen taiteilija, sellainen äänite. Kiireetön albumi on kuin taiten sommiteltu otos pisteestä, jossa musiikki hajoaa ympäröivään maisemaan ja kasvaa osaksi jotakin ajatonta.
Ilmaisulla on konkreettinen lähtökohta. Broderick on työstänyt Invitationia Oregonin rannikolla suodattaen meren jylhyyttä ja rantojen vaimeutta harkitseviksi rytmeiksi, vuolaiksi jousiksi ja kerronnallisiksi allegorioiksi. Ympäristön henki välittyy niin rauhana kuin suuruutenakin. Lauluissa on verkkaista mietteliäisyyttä ja murtuneen mielen suomaa empatiaa, mutta tämän tästä ne myös antautuvat tuulen vietäviksi ja nousevat katsomaan elämää laajemmasta perspektiivistä.
Ristiriidattomuutta Broderick onneksi varoo. Invitation on pikemminkin myrskyä seuraavaa jälleenrakentamista kuin seestynyttä harmoniaa. Broderick tanssittaa hajonneiden parisuhteiden ja masennuskausien varjoja armollisesti ja antaa tarinoiden muodostaa oman suhteensa säveliin. Jälki on samaan aikaan puhdasta ja puhdistavaa, surumielisyydessään täydellisen lohduttavaa. Kuin muotoaan muuttava taivas, jonka pilvet ovat pohjimmiltaan säteiden leikkiä.