Levyarvio: Mies, ääni ja svengi – John Garcia on taas juurillaan aavikon lämmössä

John Garcia
John Garcia And The Band Of Gold
Napalm

Vuonna 2014 julkaistu John Garcia oli niin suoraviivaisemmalta biisimateriaaliltaan kuin soundeiltaan jokseenkin kolkko. The Coyote Who Spoke In Tonguesilla (2017) taas seikkailtiin akustisesti uusien biisien ja Kyuss-hittien merkeissä. Nyt Garcia palaa uudella tarmolla takaisin juurilleen ja aavikon lämpöön.

Band Of Gold groovaa Kyussista ja Unidasta tutulla svengillä ja Garcian tunnistettava lauluääni on pysynyt hyvässä iskussa. Pelkästään Garcian harteilla homma ei kuitenkaan lepää, sillä Kultaisen Bändin tatsissa on tyylille sopivasti sekä tiukkuutta ja jämäkkyyttä että letkeyttä ja elastisuutta.

Biisien ydin pysyy pitkälti samana läpi levyn, mutta niissä on tarpeeksi vaihtelua ja erilaisia koukkuja, jotta ne eivät toista itseään. Biisit käyvät myös jalan alle siinä määrin, että raita kuin raita olisi irroitettavissa singleksi. Kirkkaimpiin helmiin kuuluvat levyn aloittava Space Vato -instrumentaali, joka hyppii suvereenisti rauhallisen tunnelmoinnin ja menevän aavikkorokkipoljennon välillä, sekä edellislevyn Kylie-biisin sähköistetty versio Cheyletiella.

Garcia on todennut levyn saattavan jäädä jopa miehen viimeiseksi. Mikäli näin on, hommat lopetetaan ainakin tyylillä.