Levyarvio: Mies, kaksi kitaraa ja väräjävä emootio – Steve Gunn panostaa hillittyyn tunnelmaan

Steve Gunn
The Unseen In Between
Matador

Steve Gunn sai levy-yhtiöltään seesteisen ja kiireettömän tilaisuuden uusien laulujensa tekoon ja sovittamiseen. The Unseen In Between vie trubaduurin akustisine kitaroineen astetta ylellisempiin ja avarampiin sointitiloihin, jotka palvelevat hienosti artistin keskittymistä luovuutensa parhaisiin linjauksiin. Laulumelodiat ja tiivis kitaranhelinä tuntuvat välillä tuudittautuvan omiin kuvioihinsa jopa liian hartaasti ja pientä kehää kiertävissä riffeissä ja sävelkuluissa.

Oman elämän hillityt tarinat ja havainnot sekä herkän koskettavat sävelmät ottavat harkitun liikkumavaransa tarkoin, hiljaisin taustasävytyksin. Enimmäkseen neli-kuusiminuuttiset kappaleet alkavat miellyttävän harmonisesti, mutta kaikki eivät pidä yllä mielenkiintoa viime minuuteille asti. Huikean ympäristötaideteoksen, ukkosenjohtimien kentän, kuvaus Lightning Fields hyytyy ikävimmin. Parhaimmillaan Gunn on vaihtuvia ja kasvavia jännitteitä suosivilla sävelteoksilla, jossa ahtaat kehät leviävät säteettäin ja saattavat hillitysti leikata muitakin kehiä. Toisaalta Gunnin kuolleelle isälle, Vietnamin veteraanille, osoitettu Stonehurst Cowboy, toimii mitä pelkistetyimmin miehen, kahden kitaran ja väräjävän emootion varassa.