Levyarvio: Nyt Neil Young kaivoi naftaliinista Crazy Horsen – Seesteisestä Colorado-albumista on hankala innostua täysillä

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Tomi Nordlund.

Arvio

Neil Young & Crazy Horse
Colorado
Reprise

Pink Moon. Siinä piti olla Neil Young & Crazy Horsen uutuusalbumin otsake, kunnes vanhaa känisijää muistutettiin, Nick Drake sattui julkaisemaan tuon nimisen levyn jo vuonna 1972.

Nimeksi päätyi Colorado, joka viittaa Youngin ja hänen nykyisen vaimonsa Daryl Hannahin asuinpaikkaan. Uusi albumi äänitettiin Youngin kotimaisemissa alle kahdessa viikossa.

Crazy Horse ei ole enää Crazy Horse mutta on tavallaan kuitenkin. Pitkäaikainen kitaristi Frank “Poncho” Sampedro päätti jäädä eläkkeelle, ja tilalle palkattiin E Street Band -mies Nils Lofgren, joka tosin tunnetaan jo yhtyeen alkuajoilta.

Tuttu romuluisuus, hulluus ja heittäytyvyys ovat Coloradolla vain osa kokonaiskuvaa.

Ja nyt onkin konkareita koolla. Tämä sakki (Young, Molina, Talbot, Lofgren) on urakoinut viimeksi yhdessä Tonight’s The Night -albumilla (1975), joka tosin on kreditoitu vain Youngin nimiin.

Vuosimallin 2019 Crazy Horse on kuulijaa kohtaan omalla tavallaan entistä armollisempi, mikä tuntuu aluksi pettymykseltä. Tuttu romuluisuus, hulluus ja heittäytyvyys ovat Coloradolla vain osa kokonaiskuvaa.

Framille nouseekin seesteisempi ja tunnustelevampi tunnelmointi. Mikäs siinä, mutta kyllä Colorado kaipaisi enemmän rupisia maratonjameja. 13-minuuttinen She Showed Me Love -eepos tarvitsisi lisää samanhenkistä seuraa.

Milky Way on silti mukavan meditatiivinen Crazy Horse -pala ja Green Is Blue puolestaan mitä kaunein hämyballadi. Tosin sen lyriikka noudattelee Youngin tuttua, sinänsä kannatettavaa mutta melko banaalia ja naiivia ympäristöaktivismin linjaa, mikä on jo haitata kuuntelua.

Likaisella Shut It Downilla ollaan hienosti mantramaisen iskuvoiman ytimessä. Leppoisa Eternity puolestaan on Cripple Creek Ferry -henkinen pala, jossa kuullaan myös Lofgrenin steppausta.

Tunnusomaisen rouhea bändisoitto sentään kompensoi heikoimpia hetkiä.

Edellinen Crazy Horsen kanssa levytetty klassikkoluokan Young-levy on Sleeps With Angels (1994). Seitsemän vuoden takainen Psychedelic Pill tuli myös otettua riemulla vastaan.

Ehkä tuon albumin kokonaisvaltaisen komeuden jälkeen Coloradosta on vaikea innostua täysillä.

Suurin syy on se, että biisimateriaali sakkaa. Liian moni kappaleista jää enemmän tai vähemmän lupaavan aihion tasolle. Tunnusomaisen rouhea bändisoitto sentään kompensoi heikoimpia hetkiä. On kuitenkin hienoa ja kunnioitettavaa, että tämä yhtye on edelleen aktiivinen.

Lisää luettavaa